Nyt riitti! Ähky ei enää tuntunut hyvältä. Ei ollut ihanaa maata sohvalla maha niin täynnä, että pelkäsi sen repeävän ja liikahtaakaan ei jaksanut. Alkoi myös hieman pelottaa, että tällä vauhdilla en kyllä mahdu vaatteisiini, kun on aika lähteä taas töihin. Vaikka alennusmyynnit on täydessä vauhdissa, niin ei pahemmin innosta ajatus paria numeroa suuremmista vaatteista. Ei kiitos! Toimitaan niin kuin sadat muutkin naiset: luvataan ja vannotaan että tästä se taas alkaa, uusi elämä nimittäin. Vaikka eihän se oikeastaan uutta ole. Jatketaan vaan samalla tavalla kuin syksyllä. Aamut aloitetaan salilla ja jos illalla on aikaa niin käydään miehen kanssa kävelyllä. Syksyllä näihin kävelyihin ei ollut aikaa, mutta tein kuitenkin jo lupauksen itselleni, että kolme kertaa viikossa on aikaa löydyttävä vähintään puoli tuntia lenkkeilyyn. Lenkkeily on jo aloitettu ja salille taas kun palaan töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti