lauantai 10. toukokuuta 2014

Mitähän tästä tulee...

Olen aina onnistunut tappamaan kasvit käsittämättömän helposti. Tarkoitushan ei tietystikään ole ollut tappaa, vaan kasvattaa. Suomalaisella sisulla olen kuitenkin kerta toisensa jälkeen yrittänyt aina uudestaan ja uudestaan. Nyt vuorossa on tarina tomaatin kasvatuksesta.

Sain luotua itselleni mielikuvan miten kauniina kesäpäivänä käyn hakemassa kasvimaalta ihan itse kasvattamia tomaatteja salaattiin. Näin ihana mielikuvahan pitää ehdottamasti toteuttaa. Reippaana tyttönä kävin hakemassa kaupasta sellaisen kasvatus/taimitus laatikon. Laitoimme poikani kanssa purkkeihin multaa tomaatin siemenet kasvamaan. Pohdimme yhdessä, että mihin laittaisimme tomaatit kasvamaan. Sopiva paikka löytyi makuuhuoneen ikkunan ääreltä. Kissojen takia jouduimme sulkemaan laatikon vielä kuminauhoilla.

Jännittyneenä olemme seuranneet miten siemenet itivät ja lähtivät kasvamaan. Tämä oli jo minulle puoli voittoa. Kun taimiin oli kasvanut muutama lehti, siirsin ne ohjeen mukaan (huom, tyttäreni vaati minua tutkimaan miten tomaatteja kasvatetaan, joten ohjeet on todellakin kaivettu netistä) kasvamaan omiin purkkeihinsa. Koska meillä ei ollut mitään purkkeja jemmassa, niin purkin virkaa hoitaa tyhjät maitopurkit.



Tilanne näyttää tällä hetkellä siis ihan hyvältä. Kissat eivät ole syöneet tomaatin taimia ja ne on edelleen hengissä. Tosin ne ehti kerran vähän kuivahtaa ja lehtien kärjet tummuivat. Netistä lukemani ohjeen mukaan ne kannattaa istuttaa ulos vasta kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen. Joten sitä odotellessa ihailemme niiden kasvua täällä sisällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti