Viime torstaina olin aikuisten askartelukerhossa. Olin tutustunut yhteen ryhmäläiseen juuri internetin ihmeellisen maailman kautta. En kuitenkaan koskaan ollut tavannut häntä kasvotusten. Ryhmä kasaantui ystävistä ja ystävän ystävistä joita yhdisti käsillä tekemisen ilo. Tapaamisen olimme organisoineet yhdessä ja tilat saimme paikalliselta kirjastolta ilmaiseksi käyttöön. Torstaina karkasin hieman aikaisemmin töistä, että ehdin pakata tarpeelliset askartelumateriaalit mukaan. Yritin pakata mukaan vain oleellisimmat asiat, mitä korttien tekemiseen tarvitaan.
Eihän ne kaikki kamat tuohon yhteen koriin mahtuneet. Kori kainalossa ja kädet täynnä tavaraa hiippailin kerhoon tapaamaan uusia ystäviäni. Hieman jännitti mennä täysin vieraiden ihmisten joukkoon, mutta hassusti me kaikki tultiin heti tosi hyvin juttuun. Niin se vain on, että erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä yhdistää yhteinen mielenkiinto. Vai onko se niin, että samantyyliset ihmiset ajautuvat tiettyjen harrastusten pariin.
Parin tunnin aikaan ei paljoa saatu valmiiksi, mutta sainpahan aloitettua ystävänpäivän kortit ja tänään tein ne loppuun.
Hyvä kysymys. Siis se että kumpi on ensin, samantyyppiset ihmiset, jotka kiinnostuvat samanlaisista harrastuksista vai päinvastoin. Ei oo vastausta tohon, vaikka yleensä on olevinaan kaikkeen :)
VastaaPoistaMutta kadehdin kyllä sun korttipäivää. Oli varmasti kivaa. Ja kaunista jälkeä sait aikaiseksi.
Kiitos Annukka! Tuo harrastukset ja ihmistyypit kysymys on juuri sellainen muna-kana kysymys :)
PoistaKaikki käsillä tekeminen on terapauttista ja siksi mä varmaan niin suunnattomasti kaikesta tuollaisesta nautinkin. Vai onkohan tämäkin sellainen muna-kana juttu. Teenkö paljon käsilläni koska olen terapian tarpeessa jo nyt, vai onko se ennaltaehkäisevää toimintaa...