Tarvitseeko ruuan olla hyvää?

Koko ikäni olen yrittänyt opetella tekemään ruokaa. Ruokaa olen kyllä tehnyt, mutta haasteena on ollut saada siitä vielä hyvän makuistakin. Siinä asiassa en ole koskaan ollut järin hyvä. Lapset ovat vuosia sanoneet minulle, että äiti sä teet aina pahaa ruokaa. Tähän olen yrittänyt vastata, että ruuan ei tarvitse olla hyvää. Sen tarkoitus on varmistaa, että te saatte kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Jos haluatte hyvää, niin ne on sitten herkkuja. Jos ruokakin on hyvää, niin miten sitten voitte iloita herkuista?
Jotain on kuitenkin tapahtunut, koska olen viimeaikoina saanut lapsiltani palautetta, että ruoka jota olen tehnyt, on ollutkin hyvää.

Yksi tällaisista onnistumisista oli eilinen revitty possu pitäleipien sisällä. Keittelin possua eilen puuliedellä useita tunteja (ihania nämä etäpäivät). Eilen oli myös meidän vaihto-oppilaan vuoro olla apuna ruuan laitossa, joten hän leipoi pitaleipiä.

Kaikki leivät eivät aivan onnistuneet, mutta siihen on tässä talossa totuttu.

Lopputulos oli kuitenkin sellainen, että lapset kehuivat ruokaa hyväksi.