Surkeiden sattumusten sunnuntai

Tämä viikonloppu tuli vietettyä hopea kurssilla. Nämä kurssit on siitä kivoja, kun siellä saa tehdä ihan mitä itse haluaa. Tällä kertaa toinen tyttäristä halusi tulla mukaan ja niinhän siinä kävi, ettei siellä tullut juurikaan omia töitä tehtyä vaan enemmänkin autettua tytärtä. Ja jos nyt joku sanoo, että se on äidin rooli, niin saa suksia minun puolesta sinne missä pippuri kasvaa. Tuollaisilla kursseilla opettaja on se joka auttaa, en minä. Vaan kun ei mene teinin jakeluun niin ei mene. Opettajan ammatti onkin yksi niistä ammateista joihin minusta ei ole. Toinen on lasten hoitajan (tai mikä nyt lieneekään viralliselta nimeltä). Näissä ammateissa olisin varmaan päätynyt joukkotuhoon tai joutunut hullujen huoneelle suljetulle osastolle. Kerran minulle sanottiin, että onneksi et ole psykologi; potilaasi olisivat varmaan kaikki tappaneet itsensä. Maailma on siis pelastettu minulta, kun en ole missään näistä ammateista.

Mutta palataan takaisin hopea kurssille. Tyttäreni pääsi siis opettelemaan hopean käsittelyä. Hän sahasi hopeaa ja juotti sitä. Viilasi ja viimeisteli. Täytyy myöntää, että rohkeasti hän tarttui "liekinheittimeen" ja hehkutti ja kuumensi hopeaa juottumaan kiinni toiseen kappaleeseen. Juotti jopa itse hopeahelmet sormukseensa. Loistavaa työtä ensikertalaiselta vaikkei helmet ihan suorassa linjassa pysyneetkään!

Minä taas otin riittävän haasteellisen urakan ja aloin tekemään filigraanisormusta. Arvatkaa montako kertaa kirosin työtäni. Etenkin kun siihen ei saanut keskittyä rauhassa, vaan välillä piti kiirehtiä auttamaan tytärtä.

Lauantain jälkeen kuvittelin ehtiväni tekemään vielä muutakin, kuin yhden sormuksen, mutta toisin kävi. Koko sunnuntai lähti heti alkuun menemään niin vikaan kuin vain voi. Mukaani ottama kahvi levisi laukun pohjalle. Sormuksen osien yhteen juottaminen oli yhtä tuskaa. Kivi jonka oli valinnut sormukseen, ei mahtunut tekemääni kivikuppiin ja kun sitä hiukan muovivasaralla kopautin niin siitä lähti pala. Eikä se siltikään pysynyt kupissa vaan irtosi melkein heti uudelleen. Huoh! Minun viikonlopun saldo oli yksi sormus, tyttärellä yksi sormus ja yksi riipus.

Nyt jatkan surkean sunnuntain viettämistä sohvan pohjalla ja tiedän, että huomenna ärsyttää kun en tehnyt kaikkea mitä haaveilin tekeväni, mutta ei oteta enempää riskejä.