Lunta

Viime kerralla harmittelin mieheni pahantuulisuutta aina ennen matkalle lähtöä. Jostain syystä tuo aihe kaivertaa mieltäni. Tai oikeastaan enemmänkin se, että mistä se kumpuaa. Onko kyseessä joku luolamies ajan jäänne vai liittykö tuollainen käytös aina lapsuutemme kokemuksiin. Niin paljon aihe kiinnosti, että yritin googlata aihetta. Eipä sieltä paljoa löytynyt pikaisella katsauksella, mutta ehkä minä tuolta vielä jotain löydän, kun vain tarpeeksi sinnikkäästi etsin. Ihmisten käyttäytyminen on aina ollut kiinnostavaa seurattavaa. Etenkin silloin kun olen tuntenut ihmisen suht pitkään ja tunnen henkilön taustat. On mielenkiintoista seurata, miten tietyn taustan omaavat ihmiset käyttäytyvät aina samalla tavalla. Tässä vaiheessa on kenenkään turha kuvitella, että alkaisin "ymmärtää" ihmisiä ja sallia heille kaikenlaisen käyttäytymisen. Ehei, ei sinne päinkään. Jokaisella meillä on kyky valita mitä teemme. Turha luulla, että väkivaltainen ihminen saisi käytöstään anteeksi sillä verukkeella, että on lapsena joutunut kokemaan väkivaltaa. Vahinkoja ei vain panna kiertämään.

Tulipas vuodatettua, vaikka aioin kertoa miten hyvin matka sitten loppupeleissä lähti käyntiin. Matkalle siis lähdettiin keskiviikko illan sijaan torstai aamuna. Ihan hyvä niin, sillä matka kesti aika pitkään ja saatiin onneksi ajaa valoisaan aikaan. Hieman ennen Kajaania alkoi tien varsilla näkyä lunta. Puolangalla sitä oli jo maa valkoisena. Perjantai aamuna lunta tuli lisää ja maassa oli ihan kunnolla lunta. Vaihto-oppilaamme oli aivan innoissaan lumesta. Kunnon lumipyryssä (vai tuntuiko se vain siltä kun oli syksyn ensimmäinen lumipyry) siiryimme kohti Oulua. Siellä lunta ei enään ollutkaan.

 

Huomenna olisi tarkoitus siirtyä Hailuotoon. Siellä meitä odottaakin Saaren Seikkailujen ihana perhe. Etenkin Lulu-lehmän tapaamista odotellaan innolla! Reissussa siis kaikki hyvin.