sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Pesästä pudonnut

Tyttäreni ja siskoni löysivät kadulta pesästä pudonneen linnun poikasen. Se piti heti viedään turvaan ympärillä hyppeliviltä variksilta. Haaveilivat varmaan herkullisesta päivällisestä, kunhan pieni olisi henkensä ensin heittänyt. Nyt on pieni poloinen viettänyt aikaansa pyyhkeellä vuoratussa laatikossa. Tyttäreni  heräsi yölläkin syöttämään "vauvaansa" kahden tunnin välein. Nuorimmainen soitti jopa mulle töihin, kun isosisko ei antanut syöttää linuta. Netistä haettiin hoito-ohjeita ja sen mukaan lintua yritettiin auttaa. Pari päivää se pieni raukka jaksoi sinnitellä syöden madon palasia, kunnes kuoli pois. Lintu haudattiin pihan perälle syreenipuun juurelle. Haudalle laitettiin kivi, johon tuli vuosiluku.




Omasta lapsuudesta muistan, miten yritettiin aina pelastaa orvot eläin raukat. Kerran meillä oli kärpän poikanen hoidossa. Eihän sekään raukka pitkään elänyt, vaikka teimme kaikkemme. Muistan miten kamalaa oli, kun se raukka sitten kuoli. Ei sitä siinä iässä tajunnut, että eläin saattoi olla emonsa hylkäämä ja valmiiksi jo sairas. Kaikki ne muistot eläinten pelastamis yrityksistä tuli mieleen tuon pienen linnun poikasen myötä. Hyviä opetuksia ne on olleet ja siksi niitä haluan omille lapsillenikin antaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti